kill your darlings


tunnistatko tunteen kun haluat vajota maan alle, sellaisen elämäsi bridjetjones-momentin. että peruuttaisit takaisin aamuun hetkiin ennen heräämistä, joku nolompi kohtaus selvästi meneillään. sellaisista selviää ja usein sellaisille hymyilee jälkeenpäin, eri kaliiberia on rakenteellinen minäkuvaa pienentävä koko ajan läsnäoleva häpeä. pisimmilleen vietynä eeva kolun sanoin sellainen, että eniten hävettää hävetä. eevan lisäksi monen muunkin julkisuudessa puhuvan huulilla isoina aiheina ovat toistuneet pelot ja häpeä kuin muistutuksina siitä, ettei ikinä tiedä mitä ihmiset käyvät läpi päällepäin täydellisiltä näyttävissä kulisseissaan  ja mitä rankkoja vaiheita ja padottuja salaisuuksia monet meistä kantavat. myötähäpeässä toisaalta voi laittaa omat mokansa mittakaavaan ja armahtaa itseään sillä, että aina joku sekoilee vielä itseä lahjakkaammin ja aina tarjolla on joku itseä vielä nolompi virallinen bimbo jollain parisuhdesaarella. joskus narahtaa ajattelemaan ja häpeämään sitä, mitä muut itsestä ajattelevat, vaikka harvemmin kukaan ajattelee juuri muita kuin omia koukeroitaan.

itse olen huomannut, että mitä rohkeammin demonejaan kohtaa, sitä pikemmin ne pienevät ja menettävät merkityksensä. ellei sellaista tee, niillä on taas tapana kasvaa isommiksi kuin ovatkaan. voi vaikka aloittaa kampeamalla pelkoa ja häpeää pois ohjista kartturin paikalle ja sitten takapenkille. sanoa, että joo, voit olla olemassa, muttet enää pienennä etkä määritä minua. kill your darlings pätee tähänkin.

onneksi omia huonoja uskomuksiaan voi oikaista ja sanoittaa tarinaansa uudelleen. miettiä, mihin itsensä asemoi ja ohjautuuko omista vai toisten odotuksista. perusselfhelpiä taas, mutta toimivaa ja vain siinä tapauksessa, että sitä harjoittaa. menneisyyteen ei voi peruuttaa, mutta tulevaisuuden suuntaa voi muuttaa ja lakata jauhamasta vanhoja mantrojaan.

arvojen tarkistus on jokaisen oma valinta ihan kuin sekin, ottaako omat koetut heikkoudet ja epäonnistumiset korkeakouluina vai katastrofeina. yksi tapa tappaa darlingseja ja editoida pelkojaan on hyväksyä ihmisyyteen kuuluva epätäydellisyys. ei elämää eikä ketään kannata ottaa itsestäänselvyytenä. häpeän sijasta kannattaa keskittyä kiitollisuuteen siitä hyvästä mitä jo on, ehkä heikkoudet ja haavoittuvaisuus tekevät meistä kauniita - nehän tekevät bridjetistäkin idolin!

tämän päivän small talkissa kysytään, onko joku jo ottanut olkapäähänsä pfizer biontecia vai astrazenecaa ja uskaltaisko kukaan ruiskuttaa sputnikia ihonsa alle! kesästä taitaa tulla silti aika ihana ja elämästä pikku hiljaa jotenkin normaalimpi. toivottavasti opitaan jotain pysyvästi, vaikka ihminen on kai rakennettu menemään eteenpäin esimerkkeinä me suomalaiset sotien jälkeen tai amerikkalaiset nine elevenin. pandemian kanssa on opittava elämään vielä pitkään ja katsomaan oman ruudun ulkopuolelle koska covid on tottunut matkustamaan ja koska ongelma on globaali; intian päiväkohtaiset tartuntaluvut huitelevat 300 000 eikä tässä lähellä lännessäkään olla ihan kuivilla jutusta.

itsellä fiilis, et eiköhän pian viritetä popupina KUUMAn kahvikoneet kesäksi jonnekin, siitä pian lisää.

absolutely enormous panties / b. jones

https://www.youtube.com/watch?v=r14rDavjUWw

the scientist

https://open.spotify.com/track/75JFxkI2RXiU7L9VXzMkle?si=WIYKrSsTRzyozdyiEZpcFA

jos kaipaat muutosvalmennusta, se onnistuu livenä, etänä tai vaikka pitkällä kävelylenkillä - muutokset toteutuvat pikku askelin yksi hyvä päätös kerrallaan.


kiitos kuvasta riitta sourander